Kukkakaalia ja intialaisia makuja

Huomaan jo muutaman ruoka-aiheisen blogitekstini perusteella, että en ole kovin mielikuvituksellinen ja monipuolinen kokki. Käytän melkein aina samoja raaka-aineita, kuitenkin niitä jonkin verran varioiden. Joskus sentään innostun kokeilemaan jotain ihan uuttakin: tällä kertaa niinkin tuttua ja perinteistä raaka-ainetta kuin kukkakaalia. En ole koskaan ollut oikein kukkakaalin ystävä, mikä johtunee siitä, että ajatuksissani kukkakaali on aina yhdistynyt kahteen ruokalajiin, joita en voi sietää, nimittäin kesäkeittoon ja kasvisgratiiniin. Kasvissyöjänä en yleensä nyrpistä nenääni millekään kasvisruoalle, mutta näitä kahta välttelen jos vain suinkin voin. Häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa kasvisruokailijan vakiovaihtoehto on kasvisgratiini, jonka raskaan ja venyvän juustokuorrutuksen alta on vaikeaa kasviksia löytää – paitsi ehkä niitä kukkakaalin palasia ja porkkanoita. Kesäkeitto perunoiden, porkkanoiden, herneiden, kukkakaalin ja kuuman maidon (!) yhdistelmänä nyt vain muuten on niin käsittämätön sekamelska, että siitä on vaikeaa sanoa mitään positiivista. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että kukkakaali ei itsessään ole pahaa, vaan aivan kelvollinen ja herkullinen aines ruoanlaittoon. Olen vain tottunut ajattelemaan sitä ainoastaan gratiinissa ja kesäkeitossa käytettäväksi, minkä vuoksi en ole edes halunnut kuvitella syöväni sitä missään muodossa.

          Pidän intialaisesta ruoista, joissa käytetään usein voimakkaita mausteita, mutta niiden vastapainoksi lisätään jogurttia lievittämään tulisuutta. En ole mikään asiantuntija intialaisen ruoan suhteen, mutta ravintolassa olen pari kertaa syönyt riisin kanssa tarjoiltavaa currykastiketta tai -”muhennosta”, jossa on sekä perunaa että kukkakaalia. Ajattelin itse kokeilla jotain vastaavaa, nimenomaan curryn ja jogurtin höystämänä. Resepti on omasta päästä tekaistu ja hyvin yksinkertainen. Keitin isossa kattilassa perunakuutiot ja kukkakaalin nuput kypsiksi noin parinkymmenen minuutin ajan, jonka jälkeen laitoin ne siivilään jäähtymään. Tämän jälkeen kuullotin samaisessa kattilassa silputun punasipulin ja lusikallisen punaista currytahnaa, sekä lisäsin mukillisen vettä ja puolikkaan kasvisliemikuution. Jonkin aikaa mausteista sipulilientä keiteltyäni heitin kattilaan vielä silputtua purjoa ja pari valkosipulinkynttä (kyllä, pidän suuresti erilaisista sipuleista, joten niitä saa ruoissani aina olla vaikka useampaa sorttia) sekä pippurisekoitusta. Sipulin pehmennyttyä lisäsin purkillisen maustamatonta jogurttia sekä siivilässä valuneet kukkakaalit ja perunat. Annoin vielä hautua kattilassa hetken, jotta mausteet ja kastike olisivat imeytyneet kasviksiin kunnolla.

          Kaikissa hienoissa ruokablogeissa on aina herkulliselta näyttäviä valokuvia, jotka saavat veden herahtamaan kielelle. Tämä ei ole kuitenkaan sellainen ruokablogi, ja lisäksi täytyy sanoa, ettei valmistamani ruoka ollut millään muotoa valokuvauksellinen, joten jätin suosiolla sen ikuistamatta. Curryperunani näyttivät beigeltä mössöltä (johtuen kukkakaalin ja perunoiden liian pitkästä kypsymisajasta), josta pilkisti violetteja punasipulinpaloja. Ei ollut edes nättiä persiljantupsua koristeeksi. Mutta ei se mitään, ruoka maistui kuitenkin. Vaikka se ei ollut lähelläkään ravintolaherkun veroista, olin silti maistavinani häivähdyksen Intiaa, ja ainakin minun mielestäni se päihitti kasvisgratiinit ja kesäkeitot mennen tullen.